Seitsemän on onnennumero edesmenneen bändikaverini Sepon biisissä Gambling man. Kiitos Sepi menneistä soittovuosista!
Itselläni ei ole onnennumeroa, mutta kun Ikä alkaa nyt seitsemällä, siis syksyllä kouluun! Ei nyt sentään, joku on laittanut nollan siihen seiskan perään. Koulut on kai jo käyty.
Höh, ensimmäistä kertaa ikänumero alkaa tuntua ehkä hieman tylsältä. Johtuuko se siitä, että kun oli itse nuori 60/70-luvulla, niin silloin oli tunne, että kaikki seitsenkymppiset oli yleensä ihan vanhoja vaareja ja mummoja ulkonäöltään, vaatteiltaan ja tavoiltaan. Nyt ei kai olla, eihän?
Seitsemään vuosikymmeneen on mahtunut kaikenlaista, siis ihan tavallista ihmisen elämää.
Lapsuus ja koulujen käynnit Helsingin Herttoniemessä. Vähän opiskeluakin.
Päällimmäisenä varmaan kuitenkin perhe. Vaimo ja jälkikasvuna kaksi selväjärkistä omilla jaloillaan seisovaa nuorta miestä. Oma koti.
Työurat ensin hotelli- ja ravintolamaailmassa ja sitten tietotekniikassa. Työelämän loppusuoralla vielä freelancerointia. Lintujen tarkkkailuharrastusta melkein 60 vuotta. Bändisoittoa reilut 50 vuotta. Mitähän minusta tulee isona?
Minulla on näin aikuisempana ollut sellainen motto, että mieluummin vanha kuin aikuinen. Kondis on vielä kohtuuhyvä, joten aioin jatkaa samaa rataa, vuosirenkaista huolimatta.
