Kesällä luin taas uudestaan Isaac Asimovin Säätiö -kirjasarjan. Tulipa verryteltyä englanninkieltä muutenkin kuin tietotekniikan sanaston kanssa. Tarina on omalla tapaa kiehtova tulevaisuuden ennustus, niin kuin scifi -kirjoissa usein on. Vanha tarina on myös mielestäni jotenkin kummallisella tavalla ajankohtainen.
Luin alkuperäisen trilogian suomenkielisenä joskus 70-luvulla nuorna miesnä. Ostin kirjat myöhemmin alkuperäiskielellä Amazonista jokunen vuosi sitten ja tarina veti puoleensa nyt kesällä 2018 kolmatta kertaa.
Isaac Asimov kirjoitti alkuperäisen tarinan jo 1940 -luvulla, Säätiö -trilogian kirjoina se julkaistiin 50 -luvulla. Sarja sai jatkoa vielä neljällä kirjalla 80- ja 90-luvuilla, kun fanit kinusivat lisää 🙂
Kaksi aikajanalla ennen varsinaista trilogiaa ja kaksi trilogian jälkeen.
Säätiö -sarjan tarinan pääydin on matemaatikko Hari Seldonin kehittämä psykohistoria, tieteenala, jolla ennustetaan tulevaisuutta. Yksittäisen ihmisen tulevaisutta ei psykohistorialla voinut ennustaa, mutta ihmisjoukon tekemisiä mallintamalla tulevaisuuden ennuste voitiin luoda. Mitä suurempi ihmisjoukko, sitä parempi matemaattinen mallinnus ja tarkempi ennuste. Säätiö -kirjoissa ihminen oli jo levittynyt pitkin galaksia asumaan lukemattomissa maailmoissa. Ennusteet koskivat siis todella isoja ihmismassoja.
Psykohistoria ja nykyaika
Alkuperäisessä tarinassa oli kaksi tiedemiesryhmää, “säätiö”tä, jotka työskentelivät toisiltaan eristyksissä ennusteiden parissa. Ennusteiden avulla tulevan väistämättömän yhteiskunnan romahtamisen haittavaikutukset yritettiin minimoida. Toinen säätiöistä oli piilossa julkisuudelta, ohjaten omalla toiminnallaan ihmismassojen toimintaa. Väistämättä tarinaa lukiessani mieleeni tulee yhtymäkohtia erilaisiin valtioiden vakoilu- ja mediavaikuttamisen “osastoihin” ja trollitehtaisiin, vaikka itse kertomuksessa säätiöt “hyviksiä” olivatkin.
Ihmiset ovat aina halunneet ennustaa tulevaisuutta, tiedemiehet niitä meille tekevät nykyisinkin. Osa ennusteista toteutuu osa ei, avuksi on nykyaikana tietokoneet ja niiden laskentateho. Tekoäly on huimassa kehitysvaiheessa ja väistämättä vallassa olevat tahot aikovat sitä käyttää myös meidän ihmismassojen käyttäytymisen analysointiin. Elämme tavallaan jonkinlaisen psykohistorian aikaa jo nyt.
Myös käytössämme olevat sosiaalisen median lukuisat palvelut ja niihin liittyvät viestiketjut olisivat varmaan sopineet mainiosti Asimovin tarinaan osaksi psykohistorian laskenta-algoritmia, jos some olisi ollut tuolloin 40-luvulla Isaacin käytössä. Myös tietoverkkojen valvonta / urkinta, tekoäly, valeuutiset, FB:n Cambridge Analytica -kohut ja erilaiset tietovuodot olisivat olleet oiva nykyajan lisäpiirre tarinaan.
Olen varma, että vallassa olevilla tahoilla on käytössään omat “ensimmäinen ja toinen säätiö” -kaltaiset yksiköt, jota analysoivat toimiamme ja vaikuttavat keskuudessamme. Kääntyisikö Isaac Asimov haudassaan?